Too Human

Skandinaavista mytologiaa mukaileva Too Human päästää pelaajan Baldur-jumalan ohjaksiin. Baldurilla ei mene vahvasti, sillä rakastetun kuoleman lisäksi mystiset koneet jahtaavat ihmislihaa pahat mielessään. Jumalten tehtävien hoitaminen vaatii kuitenkin ihmislihan lisäksi kyberneettisiä parannuksia, ja Baldurkin voi olla liian inhimillinen voittaakseen taistonsa. Mielenkiintoinen asetelma on Too Humanin parasta antia.

Too Humanin viisi erilaista hahmoluokkaa eroavat pelattavuudeltaan vain näennäisesti. Kaikilla hahmoilla on omat vahvuutensa neljässä eri ominaisuudessa. Pelattavuudessa tämä näkyy lähinnä taistelun painottumisessa joko lähi- tai kaukotaisteluun. Roolipelaamisen irvikuva rajoittuu hahmon tasonnousun yhteydessä saatavien kehityspisteiden jakamiseen. Pisteytyksen vaikutus toimintaan jää etäiseksi, sillä käytännön vaikutukset näkyvät lähinnä numeroina ruudulla.

Taistelun perusperiaatteet ovat kunnossa, sillä vihollisia riittää ja laumojen listiminen sujuu kätevästi. Hieman poikkeuksellisesti kuvakulmaa ei pysty suuntaamaan vapaasti, vaan pelin automaattikamera liikkuu tilannekohtaisesti. Kuvakulma toimii pääosin ongelmitta, vaikka kohteet ajautuvatkin ajoittain kuvaruudun ulkopuolelle. Valitettavasti taisteleminen on todella yksitoikkoista puuhaa. Helpommat koneörkit pyrkivät laumana Baldurin iholle, josta niitä karistellaan oikealla ohjaustapilla hyökkäyssuuntaan tökkimällä. Aika ajoin kohdataan isompia vastuksia, joiden haastavuus vaihtelee naurettavan helposta turhauttavan hankalaan. Suurin osa isoista möröistä kuolee helpoiten etätyönä, eli ohjaimen liipaisimet pohjassa tulittamalla. Kuolemakaan ei ole rangaistava teko, sillä pelaaja herätetään henkiin edellisessä tallennuspisteessä, ja vihollisten saama vahinko säilyy Baldurin keräillessä itseään.

Oman osuutensa ansaitsee myös huvittavaksi yltyvä kerättävän tavaran valikoima. Isojen pomojen lisäksi myös perusmosat tiputtavat silloin tällöin kasan rojua, ja kun mukaan heitetään kentistä löytyvät esineet, kasvaa tavaramäärä hillittömäksi. Liioitellun mahtipontisesti nimettyjä esineitä saa olla selata vähän väliä, sillä parempaa varustusta löytyy lähes säännönmukaisesti seuraavan nurkan takaa. Pelissä on myös mahdollisuus rakentaa varusteita löydettyjen piirustusten mukaan, mutta käytännössä tarvetta tähän ei ole, kun aseita ja haarniskoita on yllin kyllin ilmankin.

Too Humanin yksinpelikampanja kestää hieman yli kymmenen tuntia. Yksinpelin kesto ei ole varsinainen ongelma, sillä ei tuosta taitaisi pelillistä sisältöä pidemmäksi aikaa irrota. Kaverin kanssa yhteistyössä toiminta saa hieman lisäpontta, mutta jostain käsittämättömästä syystä saman television ääreen ei yhtä pelaajaa enempää mahdu.

Graafisesti Too Human on hieman keskitasoa parempaa. Vaikka ilmassa ei ole suurta kenttäsuunnittelun riemujuhlan tuntua, on kenttien yleisilme pääasiassa hyvä. Välinäytökset kärsivät tönköstä hahmoanimaatiosta, joka syö muuten hienon ulkoasun näyttävyyttä. Äänipuolelta erikoismaininnan ansaitsevat Baldurin mukana kulkevat ihmissotilaat, joiden päätoimenkuvana on tehtävistä valittaminen. Ei avauduta siellä takana!

Too Humanilla on perusasiat hanskassa, mutta hanskat hukassa. Toivon mukaan etsintä tuottaa tulosta trilogiaksi suunnitellun sarjan toisessa osassa, sillä skandinaavimytologian kyberpunk-sovitus on kiinnostava pohja.